A. Zvonkov "Ei kukaan paitsi teitä" katkelma Ambulanssista noustessa Tanja otti mukaan aivan automaattisesti ja vaistomaisesti kardiografin. Tohtori Nesterov ei sanonut mitään siihen, kun kerran se haluaa kantaa sitä, niin kantakoon. Laukku ei ole painava vanhoihin verrattuna, aikoja sitten vanhat EKG-laitteet saattoivat painaa viitisentoista kiloa. Vanhahko nainen makasi vuoteessa, aasialainen lähihoittaja vieressä. Passin mukaan potilas oli yhdeksänkymmentäneljä vuotta vanha. Laihahko ja kalpea. Tanja täytti lomaketta, kun tohtori kyseli ja tarkasteli potilasta. Aiemmin harjoittelijana Tanja kurkistaisi olan takaa stetoskooppi valmiina, nykyään into on mennyt. Ensihoitaja Stepanova hoiti rauhallisesti asiaansa. Nesterov sanoi: - Pitäisi tehdä sydänfilmi, Tanja, - ja kääntyi lähihoitajaan: - Onkos vanhoja sydänfilmejä? – Nyt etsin, – nainen ryhtyi tonkimaan astiakaapissa. - Tatiana, luulen, tämä olisi sulle kiinostava, ylen harvinainen tapaus. Näen sellaista toisen kerran elämässäni. Eteisvärinä ja täydellinen AV-salpaus. Niin sanottu Frederickin oireyhtymä. Onpa ihme, että on eletty siihen ikään tämän sairauden kanssa. Nesterov pyysi mummoa kääntämään sivulle ja näytti Tanjalle pienen arven vasemman rintarauhasen alta. - Katso, onko hän siis jo hoidettu? Rouva, onkos teille asetettu sydämentahdistin? Potilas nyökkäsi. - Kauanko sitten? - Kymmenisen vuotta sitten. En muista jo. - Se ei ole toiminut pitkään aikaan, - Nesterov oikeni. - Ja sillä aikaa hän on elänyt jotenkuten. Luulen, teidät on vietävä sairaalaan, rouva. Siellä vaihdetaan tahdistin. Mummo mieti hetken ja sanoi: - En mä tahdo. Poistaisitte mieluummin humina päästä...