Hei Marina!
Luin runosi, ja tässä muutama kommentti:
Kun ensimmäinen lumi peittää maan,
Sä sanot ”ollaan yksin maailmassa”.
Ei ole järkeä ruveta pettämään,
Jos totuutta ei ole olemassa.
- Vaihtaisin sanan "ruveta" sanaan "alkaa", koska se kuulostaa kauniimmalta :) ja vaihtaisin isot alkukirjaimet pieniin niillä riveillä, jotka ovat sivulauseita.
- "ensimmäinen lumi" sanotaan suomeksi yleensä "ensilumi"
Ei koskaan jäädä rehellisiksi,
Kun valheettakaan ei voi saada aikaan.
Ja silti uskon sinun silmiisi
Ja lohduttavan ensilumen taikaan.
- En ymmärrä, mitä tarkalleen tarkoitat ensimmäisessä lauseessa ("Ei koskaan jäädä rehellisiksi, Kun valheettakaan ei voi saada aikaan.")
- "Ja silti uskon sinun silmiisi ja lohduttavan ensilumen taikaan." on kaunis lause, "aikaan" ja "taikaan" muodostavat kauniin loppusoinnun. Poistaisin tästä lauseesta kuitenkin toisen ja-sanan, jotta sitä ei toisteta liikaa: "Silti uskon sinun silmiisi ja lohduttavan ensilumen taikaan".
- Viimeisessä lauseessa, haluatko sanoa "lohduttavaan lumeen" vai "lohduttavaan taikaan"? Jos haluat korostaa jälkimmäistä, niin voit kirjoittaa: "lohduttavaan ensilumen taikaan" (kaksi a-kirjainta)
Tuuli kuivattaa märät posket taas
Reikä sieluun jää ainiaks
Se vain koittaa, jota koskettaa
Ja joka kokemus tekee viisaammaks
- "ainiaaks" kirjoitetaan kahdella a-kirjaimella
- En ihan ymmärrä tätä lausetta: "Se vain koittaa, jota koskettaa"
Joka kosketus osuu sydämeen
Vastakaikussa vanha sydän lyö
Sveitsin juustot kulkee itsekseen
Kuuluu aukoissa tuulen vihellys
- "Vastakaiussa" on oikea kirjoitusmuoto
- "Sveitsin juustot kulkee itsekseen" en ihan ymmärrä... mitä tekemistä juustoilla ja Sveitsillä on tämän asian kanssa? :D Ja mitä tarkoittaa, että juusto kulkee?
Onneks, ryppyjä sieluun ei jää.
Pelkkä reijät.
-> korjaa: "Pelkät reiät".